rhy.fi
Luontopolku

Luontopolku ja näkötorni

Kalviikinkalliolle kesän 2014 aikana rakennettu uusi näkötorni.

Luontopolku Hirvi-Kallen kierros

 

Vuonna 2012 alettiin johtokunnassa pähkäillä luontopolkua kalviikiin. Reitin katsominen lankesi allekirjoittaneelle. Useita vaihtoehtoja tulikin katseltua ennen kuin nykyinen linja alkoi muodostua. Kalviikin maasto on vaativa, osin kulkukelvoton. Kivisyys on silmiinpistävää, louhikoita ja erikokoisia siirtolohkareita on paljon. Suot ovat pieniä rämeitä. Metsänhakkuu ja maapohjan käsittely ei ole tilannetta parantanut, päinvastoin. Reitin nimi tulee Hirvi-Kallen, Kalle Rajamäen mukaan, joka oli alueella vaikuttanut tunnettu metsämies. Kalviiki nimen alkuperää en tiedä.


Polku alkaa korsulta, kulkien läpi pienen rämeen, jatkuen taimikon laitaan, vanhan eräpolun pohjaa seuraillen seuraavalle suolle, jossa on teerenkyttööpaikka ja vanha teerenpesä. Noustaan kallioiselle mäelle, jossa on muinaishauta. Näitä kiviröykkiöitä rakennettiin n. 1500-1800 eKr. viimeisimmät vähän ennen ajanlaskun alkua.


Kallioilta jatketaan läpi mäntytaimikon vanhaa kuusikkoa kasvavaan notkoon. Tämän tyyppinen maasto on metsolle mieluisa soidinpaikka, pitäisi vain olla suurialaisempi. Täällä tarkkakorvainen voi kuulla hippiäisen piipitystä kuusen latvoissa.


Jatkamme kohti Kalviikin kalliota, jonka etelärinteellä kasvaa metsälehmusta. Se oli ennen haluttu tarvepuu, ensinnäkin niinen vuoksi. Niinestä punottiin köysiä, nyörejä ym. Metsälehmuksen puuta on helppo työstää.


Nousemme kalliolle, rinteessä on runsaasti tervaskantoja, keloja louhikkoa ja siirtolohkareita. Jääkausi on moukaroinut kalliota irrottaen siitä erikokoisia lohkareita, jotka sulava jää on kuljettaen kallion reunoille. Maa nousee vieläkin, vaikka jää suli jo n. 10 000 vuotta sitten. Kallion korkein kohta on 61 m merenpinnasta. Aikoinaan täällä oli kolmiomittaustorni. Se kaatui myrskyssä 80-luvun alussa. Sota -aikana tornissa suoritettiin ilmavalvontaa. Lotat valvoivat ja pelkäsivät desantteja. Niitä ei näkynyt, mutta metsäkaartilaisia kuulemma seudulla liikkui. Kalliolle on rakennettu uusi näkötorni, josta on upeat näkymät Noormarkun ympäristöön, hieman erilaisesta näkökulmasta.


Sitten lähdetään alas, louhikkoa riittää. 50-luvulla on pohjoisrinteellä riehunut metsäpalo. Jäljet näkyvät vielä talvitien kohdalla olevissa ikimännyissä. Tämä pohjoisrinne ja talvitie ovat kaikkein vaikeakulkuisempaa, olkaa varovaisia.


Tulemme parin siirtolohkareen kohdalle, jotka jääkausi jätti jyrkänteelle täpärästi kiikkuaan. Tämä kallion itäosa- Oravakangas- on vallan upea paikka kesäkuussa, kun mättäät ovat valkoisenaan kukkivia vanamoja. Orava Noormarkun vaakunassa oli perua niiltä ajoilta, jolloin Noormarkku oli Ulvilalaisten oravanmetsästysmaa.


Mäntykankaan jälkeen tullaan metsäautotielle ja lähdetään kohti korsua. Tien varressa on parisupinloukkua. Koko alue on verratonta pyymetsää.

Alueella teeriä on runsaasti, etenkin Isosuon ympäristössä ja hakkuuaukoissa. Metsoonkin voi törmätä. Keväällä 2014 kohtasin kaksi kertaa koppelon samassa paikassa. Myös jäniksiä ja hirviä asustaa alueella. Kylän laidassa on peuroja, kauriita, kettuja, supeja, eivätkä ilveksen jäljetkään ole harvinaisuus. Marjastuspaikkana Kalviiki on mainio. Mäkipaikat kasvavat puolukkaa, notkoissa on mustikkaa. Hyvällä onnella saa muutaman muuraimen suuhunsa. Karpaloitakin löytyy jostain märästä suopaikasta. Marjastusta rajoittava tekijä on maaston kulkukelpoisuus, polkuja ei juurikaan ole. Näillä ikävuosilla alkaa katsella helppokulkuisempia paikkoja.


Reilu kahden kilometrin lenkki on tehty, kun saavumme korsulle.

Vielä huomio Kalviikin ilmavalvonnasta. Kun metsä laavun itäpuolella kaadettiin, jättivät konemiehet rivin mäntyjä kaatamatta. Niissä on vanhoja eristekukkoja. Järkeenkäypä selitys on puhelinlinja vanhaltatieltä kalviikin tornille. Suunta täsmää ja matkaa on 1350 m. 

Tässä lyhyt kertomus mitä alueelta löytyy, käykää katsomassa paikan päällä.

Tutustu rhy.fi
Tämä sivusto on osa rhy.fi -palvelua
Ylös